Suomen huippu-urheilun kulta-aika

Kultainen aika jätti suomalaisten sydämiin lämpimän tunteen. Urheilussa menestyttiin, ja se kasvatti pienen maan egoa suuresti.

Suomen huippu-urheilun kulta-aika sai alkunsa siitä, kun Hymyilevänä Hanneksena tunnettu Hannes Kolehmainen juoksi itselleen mitalin Tukholman vuoden 1912 kisoissa.

Hymyilevä Hannes sai Tukholman kisojen jälkeen tuta menestyksen tuoman onnen ja palvonnan. Miestä kutsuttiin Suomen ihmeeksi ja pidettiin sankarina sekä huippu-urheilun keulakuvana. Hän varmisti paikkansa suomalaisten sydämissä Tukholman 5000 metrin juoksussa, jossa hän ohitti ranskalaisen kilpakumppaninsa aivan viime metreillä leikaten maalinauhan vain metriä ennen vastustajaansa suomalaisen sisun siivittämänä.

Mitalisampo Paavo Nurmi taas tahkosi itselleen kahdeksan vuoden sisällä kaksitoista olympiamitalia. Tuntematon Nurmi yllätti ensimmäisenä kisapäivänä kaikki. Tuleva juoksijoiden kunkku oli kuin eri maailmasta kilpakumppaneihinsa nähden. Muut olivat matkalla kuin rekvisiittaa, kun Paavo Nurmi kirmasi itselleen leukoja loksauttavan suuren etumatkan muihin nähden. 10 000 metrin juoksussa Nurmi juoksi itselleen kultaa ja painoi nimensä ikuisiksi ajoiksi katsojien sydämiin ja varmisti paikkansa suomalaisen huippu-urheilun kärjestä. Vuonna 1932 Nurmelta kiellettiin olympialaisiin osallistuminen, kun naapurimaa Ruotsi asetti hänelle ammattilaissyytteen.

Ville Ritolakin teki historiaa voittamalla peräti kahdeksan mitalia vain neljän vuoden sisällä. Ankarimmat kaksinkamppailut Ville Ritolan ja Paavo Nurmen välillä nähtiin niin Pariisin kuin Antwerpenin olympiakisoissa. Ritola teki historiaa voittamalla Pariisiin 3 tonnin estejuoksusta kultaa. Albin Stenroos taas sai nimensä olympiamaratonin voittajien joukkoon Pariisin kisoissa ja saavutti näin yhden maailman historian yli voimaisimmista olympialaisten maratonin voitoista.

Suomi koki mitalisadetta myös vuonna 1936, kun suomalaiset veivät kestävyysjuoksun 10 000 matkalla kolmoisvoiton.

Myös painijoiden keskuudessa oli nähtävissä mitalikuuroja, kun Kustaa Pihlajamäen johdolla olympiamitaleita alkoi sadella. Mies tahkosi neljistä kisoista 3 olympiamitalia. Hiihtäjät seurasivat perässä, kun Jalkasen Kalle vei Suomen sisulla voittoon kuroen viime hetkellä mahdottomalta tuntuneen välimatkan viestissä umpeen.

Itsenäinen Suomen maa menestyi urheilussa paljon paremmin kuin kukaan olisi piskuiselta maalta osannut odottaakaan. Maa nosti itseään maailmankartalle urheilun siivittämänä. Urheilussa menestyvät sankarit osoittivat Suomen olevan jotakin. Suomen urheiluhuumaa edistivät myös sanomalehdet ja radio, joiden kilpailukeinoksi urheilu oikeastaan muodostui. Hyvä menestys kohotti maan itsetuntoa roimasti ja antoi lehdille jotakin kirjoitettavaa ja radiolle hehkutettavaa.

Suomi niitti näinä kultaisina aikoina urheilusta menestystä lajissa kuin lajissa. Järvisen Matti teki keihäänheiton historiaa 1930-luvun alusta aina vuosikymmenen loppuun, Salmisen Ilmari kirmaili Askolan Arvon ja Iso-Hollon Volmarin kanssa itselleen Berliinistä kolmoisvoiton 10 000 metrin matkalta. Amsterdamin kisoissa Suomen painijoukkue pääsi näyttämään kyntensä ja voimansa, kärjessään hurjapäisenä tunnettu Kokkisen Väinö, joka vei lujan keskisarjan voiton täysin puhtaalla pelillä, kun hän onnistui selättämään joka ikisen vastustajansa. Ennen toista maailmansotaa Suomi olikin urheilun ykkösmaita.