Suomi ei ollut mukana kun olympiakomitea sai alkunsa – eikä myöskään ensimmäisissä kisoissa
Kun Kansainvälinen Olympiakomitea KOK sai alkunsa 1800 -luvun lopulla paroni de Coubertin johtamana, ei Suomen maalta ollut edustusta paikalla. Suomalaisia urheilijoita ei myöskään nähty maailman ensimmäisissä olympiakilpailuissa vuonna 1896 (Ateena), 1900 (Pariisi) sekä 1904 (Saint Louis). Tuolloin kilpaurheilu oli maassamme vasta lapsen kengissä, eikä näin järjestäytynyttä kansalaistoimintaa katsottu kovin hyvällä.
Suomen ensimmäisiin kisoihin matkustettiin yksityisillä varoilla 1900-luvun alussa
Ensimmäistä kertaa suomalaisia urheilijoita nähtiin olympiakentillä vuoden 1906 kisoissa, kun neljä suomalaisurheilijaa matkasi olympialaisiin yksityisin varoin. Nämä Kreikan Ateenan kisat tunnetaan nykyisin niin sanottuina Olympialaisina välikisoina. Kaksi Verneriä, Verner Weckman sekä Verner Järvinen nappasivat näistä kisoista kumpikin kultamitalin mieheen, ensiksi mainittu painissa ja jälkimmäinen kiekonheitossa antiikin tyyliin.
Suomalaisten urheilijoiden menestys maailmalla herätti kotimaassa urheiluinnon henkiin
Tämä suomalaisten urheilijoiden menestyminen isoissa kisoissa herätti Suomessa piilossa olleen urheiluinnostuksen henkiin, ja myös yhdistystoiminnan virkoaminen oli omiaan vahvistamaan urheilun asemaa maassamme. Vuonna 1906 sai alkunsa urheilun keskusjärjestö SVUL eli Suomen Voimistelu ja Urheiluliitto. Suunnilleen noina aikoina syntyi myös usea kansallinen lajiliitto.
Ensimmäinen suomalainen saa kutsun Kansainvälisen Olympiakomitea KOKin riveihin
Kun Kansainvälinen Olympiakomitea KOK piti toukokuun 1907 istuntoa Haagissa, päätettiin järjestön ensimmäiseksi suomalaisjäseneksi kutsua paroni Reinhold Felix von Willebrandin. Paroni kutsui koolle urheilujärjestöjen edustajat ja nämä perustivat joulukuussa 1907 Suomen Olympilaisen Komitean valmistellakseen suomalaisten urheilijoiden osallistumisia vuoden 1908 kilpailuihin Lontoossa. Näihin kisoihin lähteneiden menestys jäi heikohkoksi, eikä Suomelle irronnut kuin yksi kultamitali, yllätys yllätys, painija Verner Weckmanille.
Suomi nousee olympialaisten huippu-urheilun kärkikastiin
Lontoon kehnosta menestyksestä toivuttiin nopeasti, sillä jo seuraavissa Tukholman kisoissa vuonna 1912 suomalaisille irtosi Hymyilevan Hanneksen (Hannes Kolehmainen) johdolla peräti yhdeksän kultamitalia yleisurheilusta ja painista. Tuolloin Suomen poliittisesti kiusallinen tunnelma sävytti kisoja, sillä suomalaisurheilijat kilpailivat venäläisen lipun mutta Suomen nimikyltin alaisena. Vuonna 1914 olympiakongressi eväsi Suomelta mahdollisuuden osallistua kisoihin omana maanaan, mutta tämä tuomio ei ikinä tullut täytäntöön. Ensimmäinen maailmansota syttyi ja Suomi itsenäistyi.
Suomalaisten kultasade jatkuu
Vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisista suomalaisille urheilijoille irtosi peräti viisitoista kultamitalia, ja jo Pariisin kisoissa vuonna 1924 kultamitalien määrä nousi ennätykselliseen kolmeenkymmeneenseitsemään. Näissä kisoissa mitalitilastoissa Suomen ohi kiilasi ainoastaan Yhdysvallat, sekä Ranska mikäli taidelajit laskettiin mukaan.
Mitalisade laantui hieman, mutta lajien kirjo laajenee
Mitalisade keveni tihkuksi 1930-luvun kisoissa, mutta Suomen urheilu monipuolistui samalla. Berliinin kisoissa 1936 kultamitaleita napsittiin yleisurheilun ja painin lisäksi myöskin voimistelusta sekä nyrkkeilystä.
Talviolympialaisetkin toivat maalle mitaleita
Kun vuonna 1924 aloitettiin talviolympialaiset, toivat niistä aluksi Suomelle mitaleita vain pikaluistelijat. 30-luvulla mitalisade laajeni myös hiihtäjiin. Vain runsaat puolet maamme urheilijoista olivat tuolloin olympiakelpoisia.